Helsingin Sanomat on tehnyt tutkimuksen, jonka mukaan 40 prosenttia ihmisistä ei tiedä, mitkä puolueet ovat hallituksessa.
Jos tutkimus olisi tehty lehden omien toimittajien keskuudessa, tulos olisi todennäköisesti ollut surkeampi. Lehden toimittajien luku-, kirjoitus- ja laskutaidossa on puutteita, jotka vain arvostelukyvyttömyys voittaa.
Jos lehti kirjoittaa jotain kotikaupungistaan Helsingistä, tiedot ovat yleensä virheellisiä. Sepänkatu on milloin Eiraa, Ullanlinnaa tai Kaivopuistoa, mutta ei koskaan Rööperiä eli Punavuorta, jota se oikeasti on. Toivoisi, että edes valtava toimituspäällikköjen joukko valvoisi tällaisia asioita, mutta eiväthän nämä Lapista tulleet ja Tampereella opiskelleet Helsinkiä tunne. Heille Helsingin Hämeentiekin on Hämeenkatu.
Rooman perustivat Helsingin Sanomien mukaan sudet. Suomen teollisuuden merkkihenkilöä ei pidetä nekrologin arvoisena, kun sen sijaan aidsiin kuolleet amerikkalaiset tuntemattomat rock-kitaristit saavat sankarivainajan kohtelun. Vaikka lehden johto onkin siirtynyt nuorsuomalaisuudesta vanhalestadiolaisuuteen, Raamatun tarinat ovat jääneet lukematta, sillä Josef ja Benjamin eivät olleet Abrahamin poikia.
Edes kolmen oikaisun jälkeen ei opita Turkin pääkaupunkia, vaan se on lehdessä jatkuvasti Istanbul, vaikka jokainen peruskoulun ala-asteen oppilaskin tietää, että se on Ankara. Venäläiset nimet on yleensä väärin kirjoitettu.
HS kilpailee iltapäivälehtien kanssa hömppäaineistosta. Tuskin enää kävisi niin, että kun Grace Kelly kuoli auto-onnettomuudessa, siitä ei ollut riviäkään: ”Meillä ei ole tapana uutisoida jonkin postimerkkivaltion päämiehen vaimon kuolemaa.”
Helsingin Sanomien toimituksen on vallannut omahyväisyys ja ylimielisyys, joka voittaa jopa mainostoimistojen yli-ihmiskulttuurin. Osaksi se on perintöä lehden suuruuden ajoilta aivan kuten ruotsalaistenkin, joille ei ole vielä selvinnyt, että Kaarle XII hävisi Pultavan taistelun.
HS on nyt pari viikkoa kehunut lehtiuudistustaan. Irtonumeromyynti on muka noussut, kun monesta kioskista ei lehteä saa. Ei tietenkään, kun sitä ei ole sinne aikoihin tilattu.
Uteliaisuuttani olen kysellyt alle 35-vuotiailta pääkaupunkilaisilta, tilaavatko he Helsingin Sanomia. Harva tilaa, ja jos jollekin lehti tulee, sen maksaa isä tai äiti. Onkohan levikkiosasto laskenut, miten lehden käy, kun nämä isät ja äidit aikanaan kuolevat?
Eräs isä kertoi murheellisena, että tyttäret pyysivät lopettamaan lehden tilaamisen, kun sitä ei kuitenkaan kukaan lue ja on vain turhaa vaivaa kantaa se roskiin.
Helsingin Sanomat pani juuri varhaiseläkkeelle 30 toimittajaa, joiden mukana katosi yli 1 000 vuotta tietoa, elämänkokemusta ja ihmissuhteita. Kun katseli uudesta tabloid-Hesarista toimittajien kuvia, pisti silmään, että valtaosa oli kolmikymppisiä naisia.
Ehkä heille kahdenkymmenen vuoden kuluttua kertyvät vaadittavat tiedot, taidot ja kontaktit. Eihän näitä nykyisiä kirjoituspöytätoimittajia edes tunne kukaan, sillä moni heistä noudattaa ohjetta, että poliitikoista ja yritysjohtajista on pysyttävä mahdollisimman kaukana, sillä pelkät suhteet korruptoivat.