Tulee niin hyvä mieli, kun nykyisin kuuntelee rotareja, leijonia, Töölön seurapiirikanoja, K-kauppiaita, ABC-asemien pitäjiä ja muita pienyrittäjiä, Suomalaisen Klubin veteraaneja, urheilujohtajia, urheilukatsomoita, eli kaikkia näitä porvarillisen yhteiskunnan reservaatteja.
Voi sitä riemua, kun enää ei tarvitse katsella ja kuunnella sitä akkaa, joka pilasi 12 vuotta elämästämme. Ei kukaan jaksanut kuunnella hänen puheitaan kolmannen maailman ongelmista, kehitysavusta, naisten asemasta, globalisaatiosta.
Nyt kokoomuksen puuteripyllyt voivat taas vapaasti vastustaa alkoholistien asuntolan rakentamista Töölööseen, tähän porvarien Sörkkään, tai mielenterveyspotilaiden asuttamista Espoon omakotialueen läheisyyteen.
Tuntuu niin hyvältä, kun meillä on presidentti, joka puhuu sellaista kieltä, jota ymmärrämme mekin, jotka vietimme yhteiskuntaopin tuntimme Valion baarissa tupakalla, Tex Willeristä moraaliset näkemyksemme ammentaen.
Tarja Halosen globalisaatio-kehitysapu-tasa-arvo, ympäristö- ja muiden horinoiden jälkeen tuntui niin hyvältä, kun Meidän Presidenttimme Sauli Niinistö puhuu selkeästi rahasta ja moraalista lähes Tex Willerin sanoin.
Eduskunnan puhemiehenä Niinistö näytti jo yhteiskunnalliset taipumuksensa, jotka miellyttivät meitä äänestäjiä. Hän yritti estää eduskunnan kalliin remontin, mutta puhemiesneuvostossa Matti Ahde (sd) ja Seppo Kääriäinen (kesk) äänestivät hänet kumoon.
Jokaisen firman tukipylväs on kamreeri, joka kieltää klemmarien tuhlailun, vaatii kirjekuorien käyttämistä useaan kertaan, neuvoo vastausviestien kirjoittamista paperin kääntöpuolelle.
Niinistöstä tuli kamreeri, joka karsi eduskunnan lukusalista kalliit ulkomaanlehdet, vaihtoi vieraille tarjotut sämpylät pipareihin, alensi uima-altaan lämpötilaa neljä astetta, lakkautti ulkomaisilta valiokuntamatkoilta naiskansanedustajien ikimuistoisen edun, shoppailupäivän, myi mielenosoituksellisesti pois puhemies Paavo Lipposen aikana ostetun panssaroidun Mersun sekä poisti eduskunnan vahtimestareilta kiinteän ylityökorvauksen.
Harva huomasi, että eduskunnan palkkakulut räjähtivät, kun vahtimestareille ryhdyttiin maksamaan työehtosopimuksen mukaista ylityökorvausta.
Kansanedustajat uskoivat, että puhemiehen kamreerimaiset otteet olivat kiusantekoa ja olivat vähällä pudottaa hänet paikaltaan. Niinistön lähipiiri oli kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että tämä ei siedä pienintäkään törsäystä ja että hänen pitää olla itse säästäväisyyden esimerkki.
Kerran joku liikemies halusi tarjota Niinistön seurueelle samppanjaa Storyvillessä. Kun tarjoilija työnsi Dom Perignon -lasin Niinistölle, tämä kippasi sen mielenosoituksellisesti olutkolpakkoonsa.
Jokainenhan meistä tuntee kitupiikkejä ja kamreereja. He voivat olla ikäviä tyyppejä, mutta tärkeitä yhteiskunnan tukipylväitä. Eihän Niinistön palkanalennus pelasta Suomen taloutta sen enempää kuin sämpylöiden vaihto pipareihin, mutta esimerkillä on voimaa. Kaikki kauppakamarinulikat kilpailevat nyt Niinistön matkimisessa.