Kun oma 70:n rajapyykki ja vanhuus lähestyvät, herää huoli, miten tässä pärjää. Poliitikot ovat viime vuodet mellastaneet vanhusongelmista lähinnä sen vuoksi, että siinä joukossa on jo miljoona eläkeläisäänestäjää. Sotien veteraanit jäävät pian unohduksiin.
Minä en tunne mitään huolta vanhuudestani. Kyllä äiti minut hoitaa. Joulunakin olimme lounaalla äidin luona. Jouluaterialle kuuluivat kaikki perinteiset herkut: kinkku, lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikot, sillit, lohet, rosolli, riisipuuro, sekahedelmäkeitto, kahvit, pikkuleivät, kakut jne. Täytekakkua lukuun ottamatta kaikki oli äidin itse tekemää.
Tarjottu apukaan ei kelvannut, sillä 93-vuotiaan äidin mielestä hänen on tarjottava perinnejoulu lapsilleen, miniöilleen, lapsenlapsilleen, heidän miehilleen ja vaimoilleen sekä lastenlastenlapsilleen. Lasten velvollisuus on vain pelata hänen kanssaan muutama erä marjapussia. Yleensä hän nitistää meidät korttipöydässä.
Joskus tekisi mieli näyttää äidille näitä nykyisiä tasa-arvoajan naisia, jotka eivät osaa leipoa, paistaa kinkkua tai tehdä juuri muuta kuin lämmittää mikrossa Saarioisten eineksiä tai ostaa kaupasta puolivalmiita tofuruokia.
Hän voisi kertoa, miten ruokittiin perhe sota-aikaan, kun korttiannos ei riittänyt mihinkään, miten imetettiin lasta kellarissa, kun venäläisten pommikoneet pudottivat pommeja niin, että moni lähitalo sortui. Omasta kodistakin tuhoutuivat ikkunat, ja ilmanpaine rikkoi huonekaluja.
Sota-ajan äidit olivat useita vuosia yksinhuoltajia, kun isät olivat tekemässä Suur-Suomea. En kuullut heidän koskaan naukuvan niin paljon kuin tämän päivän yhden lapsen yksinhuoltajaäitien.
Kun käyn äidin luona, hän kiinnittää huomionsa tahraiseen villapuserooni, pakottaa riisumaan sen ja pesaisee. Syksyisin hän antaa mukaani sangollisen itse maustettuja kurkkuja omalta viljelykseltään. Äidin ruokapöydässä on itse kasvatetut perunat, juurekset ja jälkiruokamarjat.
Hänellä on aina tarjolla omia herkkuja sekä kahvin kanssa vastaleivottua kakkua ja pipareita. Vatsa on täynnä, kun poistuu äidin luota.
Äiti pilkkaa politiikan sosiaalitanttoja, jotka mellastavat vanhusten ongelmista. Hän käy auttamassa paria vanhusta, vie ruokaa ja siivoaa. Olen kuullut sen muualta, sillä itse hän ei sitä kerro.
Äiti oli loukkaantunut, kun joku Espoon sosiaalivirkailija kävi urkkimassa, miten vanhus pärjää yksin kotonaan. Hänelle ei kelvannut kunnan tuputtama apu. Hänen asunnossaan ei ole pölyhiukkastakaan, ja astiat tiskataan käsin sitä mukaa kun niitä tulee.
Kuntoaan äiti pitää yllä uimalla, jumppaamalla ja pyöräilemällä – tietenkin ilman kypärää. Suojateiden yli hän on alkanut taluttaa pyöränsä, kun autoilijat ajavat niin varomattomasti. Pyöräilevän isänkin päälle joku poika ajoi autollaan takaapäin suojatiellä. Siitä isä vielä toipui, mutta 20 vuotta sitten tuli hänelle lähtö.
Kun puhutaan eläkeiän nostamisesta, harva muistaa, että Suomessa suuri osa vanhoista naisista tekee töitä koko ikänsä. He huolehtivat lapsistaan, kaitsevat lapsenlapsiaan, hoitavat kasvimaitaan, kutovat villapuseroita ja lapasia, säilövät kurkkuja ja marjoja ja vievät perinteitä eteenpäin. Monen herkun reseptit minäkin olen kysynyt äidiltä.