Neuvostoliitto romahti yli 20 vuotta sitten. Lyhyen vapauden kauden jälkeen se on palannut entiselleen. Maata johtavat entiset kommunistit, salainen poliisi ja komsomol-taustaiset oligarkit.
Kun menee 40 kilometrin päähän Moskovasta, on kuin olisi Ruandassa. Tiet ovat kelvottomia, asunnot rotiskoita, kaupat kurjia. Teitä ei voi kunnostaa, kun kiviaines pitää tuoda Uralilta, sillä kallioperä on 600 metrin syvyydessä.
Euroopan puoleinen Venäjä on rakennettu jokien tuoman mutakerroksen päälle. Moskova-joen pengerrykseen käytetyt graniittilohkareet on tuotu silloisesta Suomen Karjalasta.
Mudalle rakentaminen on hankalaa. Moskovan talotkin ovat niin heikolla pohjalla, että ne vajoavat hiljalleen. Kun oligarkit rakentavat linnojaan, muutaman vuoden kuluttua he joutuvat kutsumaan remonttimiehet Suomesta, kun talot ovat homehtuneet ja vettyneet.
Kun sokkelin ympärille ei ole lapioitu hiekkaa, vesi imeytyy rakenteisiin ja tuhoaa ne. Venäläinen perustelee kelvotonta rakentamista sillä, ettei koskaan voi olla varma, voiko taloon jäädä pysyvästi asumaan. Aina on tullut liettualainen, puolalainen, ruotsalainen, ranskalainen, saksalainen, suomalainen, Tseka tai KGB karkottamaan asukkaat. Miksi siis rakentaisi viholliselle kunnollista taloa.
Kun Neuvostoliiton romahduksen yhteydessä sen hallitsemat itäblokin maat itsenäistyivät, ne ovat menestyneet paljon paremmin kuin entinen miehittäjä Venäjä.
Nytkin Venäjä kitkuttelee keinotekoisen korkean öljyn hinnan varassa, mutta siitä ei tavallinen kansa hyödy. Jos öljyn hinta putoaa 80 euroon barrelilta, Venäjä ei selviydy enää sitoumuksistaan.
Venäjällä ei osata tehdä kunnollisia autoja, televisioita, jääkaappeja, polkupyöriä, vaan ne tulevat ulkomailta. Ruokakaupan hyllyt ovat täynnä mm. Suomesta tuotua ruokaa.
Jos ajaa venäläisellä polkupyörällä, ohjaustankoa voi kääntää vain silloin, kun polkimet ovat pystyasennossa. Muuten etupyörä osuu jalkaterään.
Venäjä halusi aikanaan hyvittää erilaisissa sodissa kaatuneiden omaisia lupaamalla heille eläkkeen. Kun lesket menivät esikuntaan pyytämään todistusta, että miesvainaa oli ollut lentäjänä Pohjois-Koreassa tai Vietnamissa, sotilasneuvonantajana Egyptissä, Syyriassa, Angolassa tai muussa Afrikan maassa, esikunnassa lyötiin eteen paperi, että mies oli eronnut puna-armeijasta ja lähtenyt sen jälkeen toisen armeijan palvelukseen.
Leningradin sotilaspiirin esikunnasta kerrottiin leskille, ettei Suomen ja Venäjän välillä ollut mitään sotaa 1939–40. Eläkkeitä ei tullut.
Suuri osa Venäjää on jäänyt kehitysmaatasolle. Moskovan tai Pietarin loisteliaat keskustat näkevä ulkomaalainen saa väärän käsityksen maan taloudellisesta tilanteesta. Talotkin ovat turkkilaisten tai suomalaisten rakentamia. Autot ovat länsimaalaisia eikä kaupoissa näe venäläisiä tuotteita. Muukalaiskaunassaan Venäjä on kieltänyt georgialaisten viinien ja kivennäisvesien sekä moldovalaisen viinin myynnin.
Samalla kun Venäjä vajoaa surkeuteen, se lietsoo muukalaisvihaa esimerkiksi lapsiasioissa. Se on helppoa, sillä 95 prosenttia venäläisistä ei ole käynyt ulkomailla ja uskoo hallituksen vihanlietsontaan. Tuhatvuotinen orjuus on vielä pitkään venäläisen rasitteena.