Onneksi kunnallisvaalit ovat ohi runsaan viikon päästä. Silloin päättyy pyrkyripoliitikkojen ruikutus vanhusten, lasten, sairaiden ja maalaisten asioilla. Nehän ovat paljon paremmin kuin väitetään.
En ole vielä päättänyt ketä äänestän. Sen tiedän, etten äänestä poliisia, sairaanhoitajaa tai opettajaa, sillä he eivät hoida eduskunnassakaan yhteisiä asioita vaan oman ammattikuntansa etuja. En suosi myöskään kunnan virkamiehiä valtuustoon ajamaan omia etujaan.
Suhtaudun epäluuloisesti myös niihin ehdokkaisiin, jotka eivät pane vaalimainokseen selkeästi omaa puoluekantaansa. Laura Kolbe pyrkii Helsingin valtuustoon, mutta hänen lehtimainoksestaan ei ilman suurennuslasia selviä puoluekanta. Aikaisemmissa vaaleissa kysyin sitä, ja Laura sanoi olevansa puolueeton Keskustan listoilla. Ilmeisesti keskustalaisuus on niin hävettävä asia Helsingissä, että sitä ei kehtaa näkyvästi kertoa.
Muutamissa kunnissa on alkanut pahansuopa ajojahti kunnanjohtajaa vastaan. Esimerkiksi Kotkassa kokoomus yrittää perussuomalaisten tuella savustaa sosiaalidemokraattisen kaupunginjohtajan Harry Lindelöfin ulos sen vuoksi, että hän oli tarjonnut kaupungin johtoryhmälle etanoita Porvoossa. Tässä kampanjassa on vahvasti mukana myös ministeri Jyri Häkämies, kokoomuksen likaisten temppujen osaston johtaja. Kampanjaa tukee myös Kotkan tiedotusmonopoli Kymen Sanomat.
Mielenkiintoista nähdä, jos kokoomus onnistuu kaappaamaan Kotkan, tuleeko Kotkan uudeksi kaupunginjohtajaksi Jyrin Kari-veli, jonka on vaikea kestää vuotta pitempään samassa virassa.
Vaalien suuri kysymys on taistelu kuntaliitoksista. Keskustan valta nojaa pieniin kuntiin, joiden kunnantalot ovat käytännössä puolueen piiritoimistoja ja 60 prosenttia Kepun kuntien kuluista maksetaan valtion pussista. Melkein jokainen Kepun kansanedustaja on ponnistanut eduskuntaan kunnan johtotehtävistä.
Hevosvetoiselta ajalta periytyvä kuntakoko on kallis ja yhteiskunnan kehityksen este. Monet kepulaiset pikkukunnat ovat kaupunkeja, vaikka asukkaiden enemmistöllä on neljä jalkaa ja saparo.
Jos Keskusta saa säilyttää elinkelvottomat kääpiökuntansa ja sen vaatimuksesta perustetaan läänien kokoiset maakuntaorganisaatiot hoitamaan terveysasiat, maakunnissa on kaksi päällekkäistä Keskustan hallitsemaa organisaatiota, joiden kustannukset maksaa valtio.
Kyselin kesällä maalla liikkuessani tavallisilta ihmisiltä, mitä mieltä he ovat kuntaliitoksista. Tavallisille ihmisille asia oli yhdentekevä. Vain kunnanjohtajat kiihkoilevat asiasta, sillä heitä uhkaa aseman menetys. Kunnat on rakennettu kunnanjohtajia eikä kuntalaisia varten.
Vaalitulosta voi sen verran ennakoida, että Perussuomalaiset voittaa ne. Todennäköisesti puolue vie monessa kunnassa enemmistön Keskustalta, jonka alamäki jatkuu ja puolue kutistuu luonnottomasta koostaan, vaikka uusi puheenjohtaja Juha Sipilä onkin sympaattinen hahmo hyytävään ja pöyhkeään edeltäjäänsä Mari Kiviniemeen verrattuna.
Äänestysprosentit ovat pysyvästi putoamassa kohti kuuttakymmentä, kun vaaleja on joka toinen vuosi. Jos vielä toteutetaan maakunta- ja kaupunginosavaalit, äänestysprosentti romahtaa. Silloin pieni aktivistijoukko hallitsisi maata ja kuntia.