Mies tilaa taksia ravintolan ulkopuolella: ”Sellainen kuski, joka puhuu suomea”, hän sanoo lopuksi puhelimeen. ”Taidat olla vähän rasisti”, sanon hänelle. ”Niin olenkin”, hän vastaa ylpeänä.
Kämpin terassilla mies komentee tarjoilijaa, joka ei ymmärrä suomea. Ruoveteleläinen keskikoulu ja kauppakoulu eivät ole antaneet asiakkaalle edes välttävää kielitaitoa, ja hän mylvii tarjoilijaraukalle: ”Jumalauta! Me ollaan Suomessa. Opettele suomea.”
Niin paljon kuin täällä Suomessa inhotaan mustalaisia, hurreja, ryssiä ja uudempia maahanmuuttajia, tuntuu ettemme ehkä olekaan se suvaitsevainen sivistyskansa, jollaisena itseämme pidämme.
Häkellyttävän usein näkee ja kuulee rasistisia vuodatuksia aivan tavallisten ihmisten suusta. Vennamolais-perussuomalaiset taksikuskit ovat aivan oma lajinsa. Heidän eduskunnan vastaista ja muukalaisvihamielistä mylvintäänsä kuunnellessaan tekisi mieli huomauttaa käytöstavoista, mutta siitä seuraisi vain ulosheitto: ”Jos ei kyyti kelpaa, sopii kävellä.”
Suomalainen rasismi näkyy jo työhönotossa. Kun työnantaja kuulee hakijan nimen Ahmed tai Mohammed, neuvottelut päättyvät siihen. Niinpä Ahmed ja Mohammed perustavat kebab-ravintolan tai torikaupan.
Sitten kilpailevat suomalaiset ravintolanpitäjät tekevät kanteluja verottajalle, ettei niin halvalla voi myydä ruokaa ja olutta. Kovin innokkaasti näkyvät myös elinkeinoelämän järjestöt olevan mukana tässä pikkusieluisessa muukalaisten jahtaamisessa.
Ruokaa ja olutta voi myydä halvemmalla, jos Ahmedin perheenjäsenet osallistuvat työhön, tekevät pitkiä päiviä eikä heille tarvitse maksaa kaksinkertaista palkkaa kristillisistä pyhistä.
Helsingin Kauppatorilla Ahmed myy marjoja ja hedelmiä. Seurapiirirouva pysähtyy arvioimaan marjoja ja nostaa katseensa myyjään esittääkseen tilauksensa, mutta peruu aikeensa ja menee suomalaisen marjanmyyjän tiskille.
Suomalaisten muukalaiskaunaisuudella on pitkät perinteet. Kun venäläisiä emigrantteja tuli kymmeniä tuhansia Suomeen vallankumouksen jälkeen, tiedeyhteisö pelkäsi suomalaisen rodun puhtauden puolesta.
Suomi alkoi osallistua kauneuskilpailuihinkin pitkillä vaaleilla neitosillaan osoittaakseen, että emme ole slaaveja saati mongoleja. Kun Ester Toivonen saavutti Miss Eurooppa tittelin, hänet oli opetettu sanomaan, että ”me emme ole slaaveja”.
Väite oli mielenkiintoinen, sillä Ester oli itse Haminan venäläisen soittokunnan kornetistin avioton tytär.
Suomi olisi varsin takapajuinen maa ilman ulkomaalaisia. Suomen teollisuuden ovat rakentaneet skotit, britit, saksalaiset, ruotsalaiset, venäläiset ja baltit. Kun tarvittiin lasinpuhaltajia, heidät tuotiin Belgiasta.
Suomi on sotien aikana saanut valtavasti apua ulkoa. Ruotsi elätti lähes 100 000 lastamme, ja koko Lappi pääsi turvaan Ruotsiin, kun Suomi aloitti sodan Saksaa vastaan. Sodan jälkeen tukea tuli Ruotsista ja Amerikasta.
Kunniavelkana voisimme pitää huolta edes niistä, jotka pakenevat tänne sotien jaloista.
Olemme itsekin eräänlaisia venepakolaisia Venäjältä, jossa jäimme etelästä tulleen slaavien hevoskansan jalkoihin. Savolaiset maanryöstäjät taas ovat levittäytyneet Karjalaan, Ruotsiin ja Norjaan. Nyt heidän perillisensä vaativat esi-isiensä varastamia maita takaisin Karjalasta.