Kaupan kassalla ihmetyttää, kuinka harvojen ostokset viittaavat siihen, että heillä tehdään kotona oikeaa ruokaa. Moni äiti ostaa pakastepizzoja, eineksiä tai säilykeruokia. Lapset eivät koskaan opi syömään. Kouluavustajat joutuvat opettamaan heille veitsen ja haarukan käyttöä.
Nuorten naisten aamiainen näyttää olevan pahvimukillinen kahvia, joka nautitaan kävellen tai ratikassa seisten. Lounaaksi syödään salaattia, jonka lähetti tuo työpaikalle. Torin kalatiskillä ei näy rottasalaatilla eläviä nuoria naisia. Jos metsässä näkee nuoren naisen marjassa tai sienessä, hän on joko thaimaalainen tai venäläinen.
Ruokarajoitteista on tullut trendi. Moni nainen ei syö mitään sellaista, jota on joutunut syömään koulussa tai jota ei ole aikaisemmin syönyt. Jostain syystä varsinkin opettajat ovat ravintoloiden riesa, sillä kolme neljäsosaa heistä ei suostu syömään kunnon ruokaa.
Ruokaniuhotus alkoi lähes 50 vuotta sitten, kun lehdet julistivat perunan epäterveelliseksi. Trendinaiset kieltäytyivät perunasta. Sitten tuli vuoroon leipä. Trendiväki lopetti leivän. Sitten olivat vuorossa kerma, maito, sokeri, suola, hauki (elohopeaa), silakka (dioksiinia) ja liha, joka muka aiheuttaa syöpää.
Silakassa on dioksiinia sen verran, että jos sitä syö yhdellä aterialla 210 000 tonnia eli 210 000 000 kiloa, voi sairastua, mutta ei kuole myrkkyyn vaan ylensyömiseen.
On lisääntynyt vastenmielinen tapa, että kylään kutsutuilta pitää kysyä, mitä he eivät suostu syömään. Olen lopettanut tällaisten ihmisten kutsumisen, sillä he ovat huumorintajuttomia ja tylsiä tyyppejä, jotka pilaavat hauskan illallisen. Heistä eläinten tappaminen ruuaksi on epäeettistä. Lihaan tai kalaan ei kosketa eikä ternijuustoakaan maisteta eettisistä syistä, koska se on lehmälapselta riistettyä ruokaa. Eikä tule kuuloonkaan, että tällainen kokolihamies esittäisi vierailullaan vegaaniemännälle, että on allerginen tofumakkaralle, kikhernemuhennokselle tai soijapihveille.
Nämä ruokarajoitteiset tärvelevät myös työpaikkaruokailun, sillä muutaman prosentin vähemmistöryhmä terrorisoi muidenkin ruokanautintoa.
Suomalaisten ravintoloiden taso on viime vuosina noussut huimasti. Jopa kesäkaupungissani Porvoossa on toistakymmentä hyvää ravintolaa ja muutama erinomainen. K-marketista saa tuoreita ostereita, mustekalaa ja etenkin tuoretta kalaa. Teollisuusalueen kätköissä on mainio lihakauppa Herek. Ajat ovat parantuneet siitä, kun pikkukaupungeissa ei ollut kuin onneton pizzeria ja surkeita kauppoja, mitä ne ovat edelleenkin suuressa osassa maaseutua.
Koskahan ihmiset tajuavat, että ruoka on ravinnon lisäksi tärkeä osa kulttuuria. Sen ääressä seurustellaan, kerrotaan hauskoja tarinoita, viihdytään ja nautitaan. Kahvikupinkin kanssa pitää istuutua pöytään ja antaa oma panoksensa elämän laadulle. Nopea työpaikkalounas tekee vain vihaiseksi.