Tervetuloa Helsingin Sanomista potkut saaneiden joukkoon, päätoimittaja Mikael Pentikäinen. Olisin esittänyt osanottoni ja onnitteluni netin kautta, mutta arvelin, että sähköpostisi suljettiin heti kuten lehdessäsi on tapana. Sihteerisi joutui poistumaan heti, kun annoit hänelle pari viikkoa sitten potkut yli 35 vuoden palvelun jälkeen.
Yli 30 vuoden kokemuksella voin sanoa, että elämää on myös Helsingin Sanomien ulkopuolella, vaikka sitä ei lehden sisällä juuri tiedetä. Kolmena vuotenasi ajoit Hesarin rappiolle, josta nousu on vaikeaa, kun kokeneet ja tietävät toimittajat ajettiin varhaiseläkkeelle samaan aikaan, kun pääkirjoituksissasi vaadittiin eläkeiän korotusta.
Nettipalstoilla puolueesi Kepu käynnisti heti kampanjan, jossa sinua kehuttiin. Lähtiäissanoissasi kiittelit, että sinulla oli toimituksen ja lukijoiden luottamus. En tunne tällaisia lukijoita ja toimittajistakin vain ruskeakielisimmät ylistivät sinua.
Kepu pitää nyt netissä meteliä siitä, että Hesari oli ennen sinua niin sosiaalidemokraattinen. Pötyä! Laskimme porukalla, että Hesarin toimituksessa oli 1970–80-luvuilla kuusi sosiaalidemokraattia lähes 300 toimittajasta.
Kun Mauno Koivisto valittiin presidentiksi, Kepu ja muut porvarit syyttivät siitä Helsingin Sanomia. Lehdessä oli ylivoimainen enemmistö ei-Koivisto-liikkeellä. Päätoimittajatkin olivat valmiita hyväksymään presidentiksi kenet tahansa paitsi Koiviston, viime vaiheessa RKP:n Jan-Magnus Janssonin.
Etelärannan työnantajajärjestöt olivat Koivistoa vastaan. Minutkin kutsuttiin Etelärantaan kuuntelemaan pelottelua, että puna-armeijan panssarit tulevat Suomeen, jos Koivisto valitaan.
Yritin kerran saada politiikan toimitukseeni uuden toimittajan, mutta päätoimittaja kieltäytyi nimittämästä häntä: ”Meillä on jo liikaakin demareita.” Toimittaja oli kerran ollut lakkovahtina ja istui ammattiosaston hallituksessa. Tämä ”demari” kelpasi kyllä Anneli Jäätteenmäen aviopuolisoksi. Jouduin ottamaan kokoomuslaisen toimittajan.
Kiihkoporvarit vaativat usein siihen aikaan, että Yleisradion vasemmistolaiset uutiset pitää lakkauttaa ja tilalle ottaa STT:n uutiset, jotka ovat puolueettomat. Asiantuntevia huvitti, sillä juuri STT oli kovien stalinistien pesäpaikka, kun Yleisradiossa oli pieni määrä maltillisia demareita, jotka eivät paljon poikenneet järkevistä kokoomuslaisista sinä aikana, jolloin kauppakamarinulikat ja IKL-henkiset yrittäjät eivät olleet vielä vallanneet puoluetta.
Suomen median poliittinen jako on nykyisin sellainen, että kokoomus hallitsee televisioita ja radioita sekä suurten kaupunkien lehtiä, Kepu maakuntien lehtiä ja demareilla on muutama onneton lehtirääpäle. Huvittavaa, joskin vaaratonta on se, että porvarillisimmissakin lehdissä on yliopistojen vihertämiä toimittajia 30-40 prosenttia, mutta heille on jätetty ympäristöasiat ja homojen oikeudet.