On vaikea kuvitella asuvansa paikassa, jossa ei ole Stockmannin tavarataloa, Akateemista kirjakauppaa, kauppahalleja ja toreja, kahtakymmentä elokuvateatteria, Ryhmäteatteria, ravintola Kosmosta ja Salvea tai Wotkin’sin lihanjalostustehtaan myymälää.
Jos nuorison ainoa kokoontumispaikka on ABC-aseman kahvila kirkonkylän moottoritien laidalla, ei ole ihme, että siellä kasvaa koulutovereitaan ampuvia epätoivoisia nuoria.
Huvittavaa on, että ne jotka eivät pääse nauttimaan näistä Helsingin iloista, ovat kovin kaunaisia helsinkiläisille.
Helsinki-kaunaisuus näkyy jopa kirjallisuudessa. Suomen suurimpiin kirjailijoihin kuuluva Väinö Linna kuvaa helsinkiläistä aina kopeaksi ja töykeäksi. Esimerkkinä vaikkapa Tuntemattoman sotilaan luutnantti Lammio, joka on teoksen inhottavin tyyppi.
Pitkän kokemuksen perusteella Lammiota on mahdotonta tunnistaa helsinkiläiseksi. Hän vastaa kaiketikin maalaisten ennakkoluuloa helsinkiläisistä. Tampereelle muuttaneena maalaispoikana Linna tuskin tunsi helsinkiläisiä. Hänen romaaniensa helsinkiläinen muistuttaa lähinnä Helsinkiin muuttanutta pöyhkeää maalaispoikaa, joka kotikylässä kädessään on niin stadilainen. Lammio tuo mieleen elävästä elämästä lähinnä Paavo Väyrysen ja Esko Ahon.
Linnan kuvaama helsinkiläisnainen ruustinna Ellen Salpakari Täällä Pohjantähden alla –trilogiassa on kuin Lootin vaimo, jonka suolapatsaan eläviä kopioita ovat esimerkiksi Anneli Jäätteenmäki ja Mari Kiviniemi. Ei ihme, että maan asiat ovat hunningolla, kun suolapatsaatkin voidaan nimittää Suomen pääministereiksi.
Helsinkiläiskauna olisi vain huvittava henkisen rappion piirre ellei se vaikuttaisi maan asioiden hoitoon. Kun Helsinki suunnitteli uutta satamaa Vuosaareen, muun maan kansanedustajat vastustivat sitä raivokkaasti. Jopa satamakaupunki Kotkan kansanedustajat Antero Kekkonen (sd) ja Jyri Häkämies (kok) yrittivät kaataa hankkeen, sillä heidän mielestään Suomenlahden muut satamat voivat huolehtia Helsingin tuonti- ja vientitarpeet.
VR ja Destia huolehtivat maalaiskansanedustajien painostamina, että junat ja maantiet menevät sinne missä ei asu ihmisiä, mutta tarpeellisia junia on vaikea saada Helsingin seudulle.
Kaurismäen road moviessa oli kohtaus, jossa piti ajaa autolla pölyistä hiekkatietä Lapissa. Kun sellaista ei löytynyt Lapista, kuvausryhmän piti tulla läntiselle Uudellemaalle, jossa hiekkateitä on vielä runsaasti. Niitä ei ole päällystetty, kun Destia laittaa Lapin poroille asvalttiteitä.
Kuntauudistus on yleisen kaupunkilaiskaunaisuuden vuoksi mahdotonta. Kuntien rajat on vuosisatoja sitten tehty kirkon tarpeiden mukaan siten, että hevosella pääsi kuulemaan jumalan sanaa. Hevosten ja pappien yhdyskuntasuunnittelu hallitsee maata edelleenkin.
Helsingin ympäristökunnat vastustavat liitoksia. Espoon rollaattorilähiöt haluavat pitää oman kaupunkinsa, josta tullaan Helsinkiin elokuviin, teatteriin, torille ja Stockmannille, kun elävä elämä on sieltä sammunut jo ajat sitten.
Jopa pikkuisen Porvoon lehdet purkavat kaunaansa Helsinkiä kohtaan, vaikka suuri osa porvoolaisista käy Helsingissä töissä. Vastaavasti Porvoon ympärillä olevissa pikkukunnissa inhotaan Porvoota, koska pelätään sen nielevän ne.